Anteeksi.
Mua vaan masentaa aivan helvetisti. Tuntuu, että koko ajan on liikaa kaikkea meneillään, enkä saa oikein mistään otetta.
Hukutan ahdistukseni alkoholiin, vaikka tiedän ettei se ole hyvä. En vaan aina jaksaisi ajatella - korjaan: en ollenkaan jaksaisi ajatella.
Kauhistuttaa valmiiksi jo syksy ja opintojen jatkuminen. En edes ole pudottanut tarpeeksi painoa, eli sen lisäksi että olen huono kaikessa, tuun olemaan myös aivan saatanan läski..varmasti isoin kaikista.
Ja tosiaan, paino junnaa edelleen, vaikken oikastaan syö mitään. 60 alle vaan en näköjään osaa päästä. Olen totaalisesti epäonnistunut koko elämässäni.. Joskus vaan toivoisi katoavansa, tai ettei koskaan olisi syntynytkään.
