98.

Pitkästä aikaa. Lukeekohan tätä enää edes kukaan?

Viime postauksen jälkeen aloin hetken aikaa voida paremmin, kunnes jälleen upposin syvälle masennuksen syövereihin. Aloin voida niinkin huonosti, etten enää välittänyt mistään, kaikista vähiten ulkonäöstäni ja terveydestäni.

Mikään ei tuntunut miltään, eikä kyllä oikein vieläkään. En saanut öisin unta. Ainoa asia mistä hetkeksi saatoin saada mielihyvää oli ruoka (ja juoma...). Sanomattakin selvää mitä siitä seurasi.


Nyt olen jo kaksi kiloa tässä saanut pudotettua menkoista huolimatta. Vaaka näyttää 65 kg. Sekin on liikaa. Liikaaliikaaliikaa. Se 55 kg olisi kiva. Tai se 52. Tai 50. Puolet sadasta. Mulla on niin huono olo kaiken suhteen ja epämukava olla mun kropassa, minussa, joten miksen ainakin vaikuttaisi siihen yhteen asiaan johon voin?

Yritän ottaa rauhallisesti tän asian kanssa, mutta olo on malttamaton. En ainakaan tällä hetkellä laske kaloreita. Koitan syödä kevyesti ja monipuolisesti, sekä liikkua tarpeeksi. Nyt parina päivänä on ollut ruokana salaattia tofun kanssa. Jatkanen melko samalla linjalla niin pitkään kuin jaksan. Jos alkaa tehdä lämpimiä ruokia mieli niin saatan keittää vaikka perunan siihen salaatin kylkeen. Tai lämmittää tofun.

Öljyä yritän vältellä nyt, mutta muuten ei ole sinällään mitään rajotteita. Turhia kaloreita koitan olla kerryttämättä, eli herkut on lakossa. Ainoa "herkku", jonka itselleni suon on alkoholi. Jepjep, tosi hyvä....

En tiedä tuunko jatkossa kirjoittelemaan tänne minkä verran, vaiko ollenkaan, mutta nyt teki mieli! Saatan mä ehkä ainakin sitä painoa tänne käydä kirjailemassa ylös. Muistan vaan kuinka viimeksi tämä blogi auttoi motivoitumaan myös silloin kun ei huvittanut pyrkiä tavoitetta kohti, joten luotan sen tekevän niin myös tällä kertaa.


Näihin kuviin ja tunnelmiin, heips!