49.

Hei! Ja anteeksi.

Minua hävettää valtavasti, mutta
jaksaminen on ollut täysin olematonta.

Kissa meinasi heittää veivinsä,
ja  töissä ja koulussa on lähinnä tullut
sählättyä. Keskittymiskyky on nollassa,
enkä ole aikoihin tuntenut olevani näin
riittämätön ja paska. Että semmoista
täällä - mitenkä siellä?

Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, sillä
päivä päivältä peilistä tuijottaa lihavampi
olento, jota en enää tunnista minuksi.
Näytän vaan lähinnä paisuneelta
pullataikinalta, ja sellainen on olokin..

Enkä voi uskoa kuinka sokeita ihmiset
voivat olla: viikon sisään neljä ihmistä
on kommentoineet "laihtumistani"...
Minähän olen saatanan läski! Miten se
voi olla noin vaikeaa nähdä?? Kyllähän
minä itse sen huomaisin jos olisin laihtunut..

Tuntuu vaan, etten yhtäkkiä enää olisi
minä. Auringonvalo on kyllä helpottanut
oloani jonkin verran, mutta tuntuu vaan
etten saa mistään oikein mitään irti.

On kai vaan jotenkin hankala vaihe menossa,
toivottavasti se loppuisi pian.. Tämä on varmaan
vaan sitä tenttiviikon jälkeistä masennusta kun
kaikki stressi purkaantuu. Näin mulla aina käy.

Se tosin on tarkoittanut sitä, etten ole viikkoon
edes käynyt koneella. Koulun sähköpostikin
tulvii lukemattomia viestejä. Mutta en vaan
jaksa. Luen ne joskus toiste.

Tämän blogin  suhteen aion tosin ryhdistäytyä,
nyt aivan todellakin! Nämä postausten kirjoittamiset
on joinain päivinä olleet mun ainoa rauhallinen
hetki, ja sen verran rauhoittumista olen kuitenkin
kaikille päiville ansainnut. Tai jotain. Näinkin
lyhyessä ajassa olen kiintynyt tähän blogiin aivan
valtavasti, ja oli jotenkin lohdullista huomata, että
hiljaisuudestani huolimatta teitä oli tullut lisää.. ♥

Tervetuloa uudet lukijat ja hei myös teille
vanhoille - toivon mukaan jaksan palata jo
huomisen iltavuoron jälkeen langoille!

Öitä~